Kuten aiemmin kirjoitin, perustuu vetotuotannon hienous keskeneräisen tuotannon rajoittamiseen. Jotta tuotanto toimisi optimaalisesti, tulee meidän asettaa sille sopiva keskeneräisen tuotannon määrä. Mikäli se on liian lähellä kriittistä keskeneräistä tuotantoa, ulostulo kärsii. Mikäli keskeneräistä tuotantoa on liikaa, kärsii läpimenoaika (cycle time).

Vaikka robotiikka onkin kehittynyt melkoisesti, tarvitaan vielä moneen työvaiheeseen työntekijöitä.

Toimintolaskenta, eli Activity Based Costing (ABC) tai Cost Accounting on tapa jyvittää organisaation kiinteitä kuluja tuotteille.

Kirjoitin aiemmin MRP:stä työntöohjauksena ja JIT:sta veto-ohjauksena. Oikeasti tuotannonohjaus harvemmin on näin mustavalkoista vaan se on aina jonkinlainen sekoitus työntö- ja veto-ohjausta.

Tuotantoaika yhdellä työasemalla voidaan jakaa seuraaviin komponentteihin: Siirtoaika Jonotusaika Asetusaika Prosessiaika Erän odotusaika Odotusaika erässä Parin odotusaika

Liittyen vaihteluun ja sen kontrollointiin tässä postauksessa käydään läpi muutamia tuotannon virtaukseen vaikuttavia ”lakeja”.

Lean lähtee siitä ajatuksesta, että turha työ (muda) tulisi poistaa. Tämä johtaa siis vaihtelun poistamiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että vaihtelu voi olla myös hyvästä, jos se on strategiatason päätös.

Vaihtelua voidaan hillitä erilaisilla yhdistelyillä. Esimerkiksi koneen saadessa raaka-aineita useammasta lähteestä, niiden vaihtelu lähestyy usein CV = 1 -arvoa. Huolimatta siitä, onko syöttävien koneiden vaihtelu isoa vai suurta, tämä tuotevirtojen summa tuppaa muodostumaan keskimääräiseksi vaihteluksi.

Littlen lain mukaan (TH = WIP/CT) sama tuotanto saadaan aikaiseksi pitkällä läpimenoajalla ja isolla keskeneräisellä tuotannolla tai lyhyellä läpimenoajalla ja pienellä keskeneräisellä tuotannolla. Tietenkin jälkimmäinen vaihtoehto on paljon toivotumpi tapaus.

Vietin juuri pari mielenkiintoista päivää Logistiikka- ja kuljetusmessuilla (#logexpo) Helsingin Messukeskuksessa.