Nyt kun olemme päättäneet meidän tilauserän ja varmuusvaraston, voimme miettiä milloin uusi tilaus tulee tehdä.

Varastoa voidaan täydentää monin tavoin. Esimerkiksi:

  • Tilauspistemenetelmä
  • Kahden laatikon menetelmä
  • Tilausvälimenetelmä
  • Kaupintavarasto (VMI)

Käytännössä eri tilausmenetelmät perustuvat aina joko tilauspisteeseen tai tilausväliin. Näitä on vain muokattu ja yksinkertaistettu eri tarpeisiin sopiviksi.

Tilauspistemenetelmä

Tilauspistemenetelmä perustuu ennakkoon määriteltyyn saldoon, jolloin tehdään tilaus. Tilaus voi olla täysin automaattinen tai järjestelmä voi ehdottaa tilausta, jota voidaan sitten muokata ja vahvistaa tilaus.

Tilauspistemenetelmä on hyvin yksinkertainen ja nopea menetelmä ja se on helppo automatisoida. Sen heikkona puolena on se, että orjallisella noudattamisella voidaan tehdä turhia yksittäisen tuotenimikkeen kuljetuksia, kun pienellä vaivalla eri tuotteiden tilauksia voitaisiin yhdistellä samaan tilaukseen ja säästää kuljetuskustannuksissa.

Kysynnän nopeassa muutoksessa tilauspistemenelmä on hieman hidas, koskas se perustuu ”vanhaan tietoon”, eikä huomioi muuttunutta kysyntää.

Tilauspiste määritellään kaavalla DL + B, jossa D on keskimääräinen menekki viikossa, L on hankinta-aika viikoissa ja B on varmuusvarasto. Vastaavasti toki D ja L voivat olla myös päivä tai kuukausikohtaisia lukuja.

Yksinkertaisesti sanoen tilauspiste on hankinta-ajan kysynnän verran varmuusvarastoa korkeammalla. Hankinta-aika on koko hankintaprosessin läpimenoaika hankintapäätöksen tekemisestä siihen pisteeseen kun tavarat on hyllytetty ja lisätty saldoille. Tämä ei ole sama asia, kuin tilauksen toimitusaika. Yrityskohtaisesti tavaran vastaanotosta hyllytykseen voi kulua muutamista tunneista muutamaan päivään.

Kahden laatikon menetelmä

Kahden laatikon menetelmä on tunnettu JIT, LEAN ja Toyotan -menetelmistä.

Sitä käytetään erityisesti teollisuudessa kokoonpanossa, jossa varaosia on työpisteellä kaksi laatikollista. Laatikon pohjalla on tilauskortti, jolla tehdään täydennystilaus. Menetelmä on hyvin yksinkertainen.

Tilausvälimenetelmä

Tilausvälimenetelmässä varastoa tarkkaillaan kiintein väliajoin, esimerkiksi viikottain tai kuukausittain. Tarkastelu on järkevä jakaa myös ABC-nimikkeittäin siten, että C nimikkeitä tarkastellaan harvemmin ja A nimikkeitä tiheämmin.

Yksi vaihtoehto on jakaa toimittajat ABC-luokittelun mukaisesti ja tarkastella varastoja toimittajittain. Tällöin saadaan minimoitua kuljetuskustannukset. Esimerkiksi A-toimittajien tuotteita tarkastellaan kahdesti viikossa, B-toimittajia viikottain ja C-toimittajien tuotteet tilataan kerran tai kahdesti kuukaudessa.

Tilausvälimenetelmän etuna on pienemmät kuljetuskustannukset ja täten myös ekologisuus. Menetelmä mahdollistaa myös kuljetusten paremman kilpailuttamisen sen säännöllisen aikataulun ansiosta. Tilauksien määrä todennäköisesti putoaa, joka laskee käsittelykustannuksia ja varaston aktiivinen seuranta reagoi tilauspistemenetelmää paremmin kysynnän vaihteluihin.

Tilausvälimenetelmän haittana on automatisoinnin hankaluus ja sen vaatima käsityö, joka vain kasvaa nimikemäärän suhteessa.

Tilausvälimenetelmää käytettäessä kannattaa laskea tuotteen nettotarve, joka ottaa huomioon olemassaolevan varaston ja varmuusvaraston lisäksi jo tiedossa olevat tulevat täydennykset ja asiakkaiden noutamattomat tilaukset.

Nettotarve

Nettovarasto = varasto – kysyntä + toimituksessa olevat tilaukset – varmuusvarasto

Yllä esitetty kaava laskee nettovaraston, joka huomioi tämän hetkisen varaston sekä vähentää siitä varmuusvaraston, jolloin saadaan käyttövaraston saldo. Sen lisäksi siitä vähennetään ennustettu kysyntä sekä lisätään tiedossa olevat toimitukset kyseiselle aikavälille. Mikäli tulos on negatiivinen, on meillä edessä varmuusvaraston käyttöä tai pahimmassa tapauksessa jopa 0-saldoa, mikäli varmuusvarasto pääsee loppumaan.

Toisin sanoen mikäli kaavasta saadaan negatiivinen tulos, tulisi meidän tilata tämän tuloksen verran lisää.

Nettotarve = -nettovarasto

Kaupintavarasto

Kaupintavarasto perustuu yleensä tilausvälimenetelmään, jolloin toimittaja käy tietyin väliajoin tarkastamassa ja täydentämässä varastoa. Joissakin tapauksissa toimittajalla voi olla myös pääsy yrityksen ERP-järjestelmään tai videovalvonta, josta toimittaja näkee tiettyjen tuotteiden likimääräisen saldon.

Käytännössä kaupintavaraston tavarat ovat yleensä toimittajan omistuksessa ja toimittaja laskuttaa vain käytetystä tavarasta. Varaston täydennyksen yhteydessä toimittaja inventoi ja laskuttaa kulutuksen. Yksinkertaisimmillaan kaupintavarasto on välipala- tai kahviautomaatti. Toimittaja käy tietyin väliajoin täyttämässä raaka-ainevarastot ja kerää kolikot. Tehdasympäristössä kaupintavarastoa käytetään paljon kulutustavaran kuten poranterien, rälläkän laikkojen yms. toimituksiin.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail
Jesse Uitto

Written by Jesse Uitto

Entrepreneur, Purchasing Professional

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *