Toimintolaskenta, eli Activity Based Costing (ABC) tai Cost Accounting on tapa jyvittää organisaation kiinteitä kuluja tuotteille.
”Perinteinen” tapa jakaa organisaation kiinteät kulut eri tuotteille on epäselvää. Jaetaanko kiinteät kulut tuotteiden määrän suhteessa, niihin käytetyn tuotannon työajan suhteessa vaiko tuotteen hinnan mukaan? Päättelit aivan oikein, näiden eri vaihtoehtojen lopputulokset heittävät aika paljon toisistaan, joka ei tee lopputuloksesta millään tapaa vertailukelpoista.
Lisäksi tuotantotuntien lukumäärä on vähentynyt kokoajan, jolloin käytetyn työajan mukaan tapahtuva jyvitys on epäluotettava. Aiemmin tuotannon kulu oli iso osa tuotteen kuluista, mutta ei enää nykypäivänä.
Toimintolaskennassa kulut jaetaan ensin toiminnoittain, josta tulee tämän metodin nimitys. Vasta tämän jälkeen kulut jaetaan tuotetasolle, jolloin ne voidaan kohdistaa paremmin sen mukaan kuinka paljon mitäkin toimintoa tuote tarvitsee.
Esimerkki
Tässä esimerkki joka on kopioitu suoraan Hoppin Factory Physics -kirjasta.
Tehdas tuottaa kahta tuotetta, joista kuukausittain A tuotetta 6 000 kpl ja B tuotetta 3 000 kpl. Tehtaan kiinteät kustannukset ovat 250 000 €/kk. Kuukaudessa tehdas pyörii 5 000 tuntia, josta 2 500 tuntia tehdään A tuotetta ja toiset 2 500 tuntia B tuotetta.
Tuotantotuntien mukaan jaettuna siis A tuotteen kiinteiden kustannusten osuus olisi 20,83 €/kpl (250 000 € / 5000 h * 2500 h / 6000 kpl) ja B tuotteen 41,67 €/kpl. Tähän tulisi vielä lisätä suorat materiaali- ja työkulut saadaksemme tuotteen omakustannehinnan.
Mikäli laskemme tämän saman esimerkin ABC-laskennalla saamme täysin erinäköisen tuloksen.
Lähdetään ensin liikkeelle siitä, että meillä on yrityksessä 4 erilaista toimintoa. Toiminnot ja niille lasketut kiinteät kustannukset ovat:
- Raaka-aineiden tilaus – 50 000 €
- Tuotteiden valmistus – 65 000 €
- Toimitus – 35 000 €
- Myynti – 100 000 €
Tämän jälkeen nämä kustannukset jaetaan kululajeittain kussakin yksikössä. Tuotetilauksia on tehty 900 kpl, tuotantotunteja tulee 5000 tuntia, tuotteita toimitetaan 9 000 kpl ja myyntipuheluita on tehty 600 kpl. Nämä eivät jakaudu tasaisesti molemmille tuotteille, vaan niiden jakauma selviää oheisesta taulukosta.
Taulukosta näkee miten nämä kustannukset on jaettu tuotteittain. Näin laskien saamme A tuotteen kiinteiden kustannusten yksikköhinnaksi 25,97 €/kpl ja B tuotteelle 31,39 €/kpl.
Lisäksi voimme todeta taulukosta, että tämä hintaero tulee ainoastaan tuotannosta, koska tuotanto käyttää saman tuntimäärän tuotteiden valmistukseen, vaikka toista tuotetta valmistetaan tuplamäärä.
Kaikkien muiden kustannusten määrä jakautuu tasaisesti jokaiselle tuotteelle, koska tuotteet kuormittavat niitä samassa suhteessa mitä tuotteita on valmistettu. Tilanne voisi olla myös toisin, mikäli jokin tuote kuormittaa myyntiä tai hankintaa muita enemmän. Ei siis saa suoraan jakaa kustannuksia tuotteiden valmistuksen suhteessa, vaan pitää miettiä tarkemmin kuinka paljon työtä mikäkin tuote aiheuttaa.
Oheisesta esimerkistä voimme nähdä, että toimintolaskenta antaa meille paljon realistisemman kuvan tuotteiden aiheuttamista kustannuksista. Tuotteet eivät välttämättä kuormita tuotantoa samoin kuin muita toimintoja, jolloin perinteinen laskentatapa on sitä vääristyneempi, mitä pienempi on tuotannon osuus kokonaiskustannuksista.
Vastaa